perjantai 14. joulukuuta 2012

Löydä mobiilit tarinat


Kirjoitin muutamia kuukausia sitten ajatuksen mobiileista tarinoista ja siitä kuinka maastossa liikkuja voisi löytää tarinan, ellei siitä tehdä perinteistä opastaulua. Painettua tarinaopasta voi aina kantaa taskussaan, mutta kieltämättä se on vähän hankalaa.

Yksinkertaisin mahdollisuus on QR-koodi (Quick Response), jollaisia käytetään ympäri maailmaa. Suomessakin koodeja on matkailukäytössä esimerkiksi Hämeenlinnan virtuaalipolulla tai Kangasalan näkötorneissa. QR-koodi on kaksiulotteinen viivakoodi, jonka voi lukea mobiililaitteeseen ladattavalla sovelluksella ja uusimmissa laitteissa tällainen sovellus taitaa jo olla valmiina. Koodien käyttö yleistyy älylaitteiden yleistymisen myötä.

QR-koodin tekeminen on todella helppoa. Jos koodeja voi tulostaa itse, yksinkertaisinta on tehdä ne itse esimerkiksi englanninkielisen QRhacker-applikaation tai suomenkielisen qr-generaattorin avulla. On myös mahdollista käyttää kaupallista palveluntarjoajaa (esim. http://www.infosticker.fi/), jolloin koodit tulostetaan vaikkapa tarroiksi. Kaupallisesta palveluntarjoajasta on myös se hyöty, että koodin käyttöä voi seurata hallintopalvelun avulla. Kooditarra laitetaan sopivaan paikkaan ja asiasta kiinnostunut voi sitten ladata tarinan omaan laitteeseensa ja lukea sen paikanpäällä.



Vaikka Etelä-Karjalan tarinaopasta onkin mukavinta selailla sisätiloissa joko omassa kodissa tai vuokramökin lämmössä, nyt Etelä-Karjalassakin kulkija voi löytää muutamia tarinoita koodien kautta muodossa. QR-koodilaatat on kaiverrettu Lappeenrannan teknillisen yliopiston lasertyöstölaboratoriossa rosterilaatalle, joka on säänkestävä materiaali. Laatoista yksi on Taipalsaarella (kunnantalon takana olevalla rannalla), yksi Lemillä (museotuvan edustalla olevan maitolaiturin seinässä) ja kaksi Lappeenrannassa (toinen Mälkiällä Saimaan kanavalla ja toinen keskustan Pusupuiston kioskin seinässä). Kaikkiin tarinoihin on lisätty englannin ja venäjänkielinen versio tarinasta.

Nyt seuraamme löytävätkö ihmiset laatat, jotka saattavat olla jopa liian huomaamattomia. 


maanantai 5. marraskuuta 2012

Tarinoita Etelä-Karjalasta

Reilu vuosi sitten aloimme kerätä tarinoita eteläkarjalaisiin paikkoihin liittyen. Pyysimme ihmisiä lähettämään meille tarinoita ja saimmekin niitä mukavasti: lähetettyjä tarinoita kertyi noin 50. Lisäksi tapasimme ihmisiä, vierailimme mielenkiintoisten nähtävyyksien luona ja kävimme kouluissa. Tarinoita kertyi viime talven aikana yhteensä noin 300. Lämmin kiitos kaikille tarinankeruussa monin eri tavoin auttaneille: tarinansa meille lähettäneille, haastatteluja antaneille, kertomuksia kirjoittaneille koululaisille ja Etelä-Karjalan mielenkiintoisissa kohteissa meitä opastaneille. Jokainen kerätty tarina on arvokas ja tärkeä.

Nyt Maaseudun merkkipaalut -hankkeen lopputulos, "Tarinoita Etelä-Karjalasta"-kirja on julkaistu. Teos löytyy sähköisenä netistä ja paperiversiota voi tilata sähköpostitse Etelä-Karjala-instituutista (etela-karjala-insituutti(ät)lut.fi).

Kirjaan on koottu 30 tarinaa kaikkien kolmensadan tarinan joukosta. Tarinat valittiin sillä perusteella, että ne edustavat mahdollisimman kattavasti eri aikakausia, tapahtumia ja teemoja. Lisäksi tärkeää oli saada mukaan koko Etelä-Karjalan alue: kirjassa on mukana tarinoita kaikista Etelä-Karjalan kunnista. 
Kirjan tarinoista osa on tuttuja, osa hieman tuntemattomampia. Mukana on esimerkiksi kummitusjuttuja, nuoruusmuistoja ja kansantarinoita. Yhteistä kaikille tarinoille on se, että ne liittyvät johonkin mielenkiintoiseen paikkaan. 

Monta mielenkiintoista tarinaa jäi tämän teoksen ulkopuolelle. Kaikki niistä sisältävät arvokasta tietoa kertomusmuodossa ja kaikki tarinat ovat meillä tallessa. Osa julkaisun ulkopuolisista tarinoita löytyy tästä blogista. Etelä-Karjala-instituutin nettisivuille on pian tulossa listaus kaikista hankkeen aikana kerätyistä tarinoista, jotta tietoa tarinoista on helppo löytää jatkossakin. Maaseudun merkkipaalut-hankkeen aikana tarinoita ei kerätty arkistoon pölyttymään, vaan niitä on tarkoitus saada käyttöön monin eri tavoin. Ensimmäisen kerran tarinoita herätettiin henkiin viime viikolla perjantaina 3.11. Lappeenrannan teknillisen yliopiston Tieteen illassa, kun teatteriryhmä "Petroli" esitti pieniä tarinanäytelmiä, joissa käytettiin hyväksi nimenomaan näitä keräämiemme tarinoita.

Tarinat ovat ikivanha tapa siirtää jakaa tietoa ja kokemuksia. Toivottavasti me kaikki muistamme jatkossakin kerätä talteen arkisia kokemuksia, arjen pieniä tarinoita. Näin arvokasta tietoa kulttuurista ja eletystä elämästä siirtyy eteenpäin ja jatkaa elämäänsä.

torstai 23. elokuuta 2012

Muistoja Raikulimaasta


Raikulimaa oli Kotajärven rannalla Hirvenkalliolla sijainnut tanssipaikka, jonka viihdepersoonat Pertti ”Spede” Pasanen ja Simo Salminen perustivat.  Raikulimaalta odotettiin suuria, mutta se ei aivan vastannut odotuksia, vaan kuoli nopeasti pois. Suuret suunnitelmat lomakeskuksesta koskaan toteutuneet ja nykyisin Raikulimaasta on muistona enää Kuukanniemen sisääntulotie, joka sai nimen Raikulitie.



Myös alueen lasten mieliin Raikulimaa jätti monenmoisia muistoja: 

"60-luvun Suomessa muutettiin maalta kaupunkiin ja Kuukanniemessä naapurimme päätyi tähän ratkaisuun. Liikkui huhuja kuka tulisi tilan maat ostamaan. Tilan osti Lännen Wiikingit!  Ihan tarkkaan ei tiedetty ketä nimen taakse kätkeytyi, mutta vähitellen alkoi läheisillä pelloilla ja kalliorannoilla liikkua julkisuudesta tuttuja hahmoja. Spede Pasanen, Simo Salminen ja Pekka Kaarna. Tanssilava, lipunmyyntikojut, kioski, trampoliinilaituri, esiintymislaituri rakentuivat muistini mukaan kesään -68 mennessä. Maalaistalon tuvasta tuli kahvila popcorn-laitteineen. Tuntui jotenkin oudolta. Sama tupa, jossa olin lukuisia kertoja käynyt iltaa istumassa, oli tyystin muuttunut.

Jotakin ylpeyttä tunsin siitä, että asuin ihan naapurissa ja pääsin näin ollen ilmaiseksi tanssitilaisuuksiin. Pääsyliput olivat silloisiin hintoihin nähden kalliit, muistini mukaan 8 mk. Mielenkiintoista oli nähdä televisiosta tuttuja henkilöitä ihka elävinä naapurissa. Kävipä kerran Spede Pasanen meiltä soittamassa ja oli vähällä penkin päähän istahtaessaan keikahtaa nurin. Se oli hassua.

Hirvenkalliolla olimme aurinkoa ottamassa serkkuni kanssa. Ohi käveli Simo Salminen vasara kädessään. Sen vasaran varrella painalsi keveästi Ullan vatsaa ja taas naurettiin. Itse iltamatilaisuuksissa saimme nauttia pellehyppyesityksistä ja kuumailmapallonäytöksistä. Erityisesti mieleen on jäänyt pallon täyttäminen pellolla. Lähellä käyskennelleet lehmät pelästyivät kohahduksia, joita täyttämisoperaatiosta aiheutui.

Meille lapsille paras juttu oli iso trampoliini laituriin rakennetun korkean telineen päällä, josta saattoi hypätä veteen. Siinä me kylän lapset, ja lapset vähän kauempaakin, hyppelimme ilolla. Toinen lapsille hauska asia oli pyörällä ajelu tyhjällä tanssiparketilla.

Äänentoisto oli kovaääninen. Meillä ei nukuttu silloin kun oli tanssit Raikulimaassa. Syöpäsairas, vakavamielinen ukkini eli viimeistä kesää v.-68. Vaimonsa Manta oli taas iloluontoinen, sosiaalinen vanhaemäntä, joka kävi ainakin kerran tanssilavalla. Tämä käynti ikuistettiin Ilta-Sanomiinkin otsikolla ”Kuukan Mantan isompi messuraikuli”. Sen jutun kuvassa huivipäinen Manta Haimin Hildan kanssa poseeraavat naurussa suin. Sitä lehteä ei ukille näytetty.

Esiintyjistä muistan ainakin Marjatta Leppäsen, Jukka Virtasen, Aarre Elon, Vesa-Matti Loirin, Ere Kokkosen, Seitsemän Seinähullua Veljestä ja Eino Grönin."

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Lappeenrannan Pusupuisto / Pusupuisto in Lappeenranta / «Парк поцелуев» в Лаппеенранта


Lappeenrannassa vanhan puiston aika alkaa jo 1800-luvun puolivälistä, jolloin Pusupuiston alue raivattiin kaupunkilaisten virkistyskäyttöön. Vuosisadan lopulla aluetta laajennettiin entisestään kohti linnoituksen rinteitä. Alueelle sijoitettiin myös piskuinen kioski, josta sai ostaa nekkuja ja muuta makeaa.


Soittolava ilmestyi puiston pohjoispäätyyn 1920-luvulla, jolloin kaupungin katukuvaa komistivat tykkimiehet ja ratsuväkiprikaati uljaine miehineen sekä komeine ratsuineen. Korvissa kuului kavionkopse ja sotilasmusiikki. "Mis kannus helää, siel lempi elää" oli lausahdus, joka tuon tuostakin nousi huulille, varsinkin silloin kun komea rakuuna luurankotakkeineen ja hurmahousuineen näyttäytyi kaupungin neiti-ihmisille uljaana ratsunsa selässä. 

1930-luvun alussa Pusupuiston varma keväänmerkki oli Asikaisen jäätelökärryt. Puistossa oli elämää: lapsille järjestettiin lastenjuhlia ja kaikelle kansalle konsertteja, joita kesähelteillä kuunneltiin päivävarjojen alla. 

Vappulaulajaiset alkoivat aina aamulla yhdeksältä. Sotilassoittajien lisäksi puistossa soitti muuan muassa työväenyhdistyksen soittokunta kapellimestari Vehviläisen johdolla. Kansa saapui paikalle, satoi tai paistoi. Pallosta riennettiin suorinta reittiä radan yli, sillä yhtään tahtia ei haluttu hukata.


Kerran kesäteatterissa tehtiin Armi Kuuselasta haastattelu. Tuolloin missi näyttäytyi Lappeenrannan kesäteatterin lavalla ja kaupunkilaiset tulivat elävää kauneuskuningatarta katsomaan. Kaupungin virallinen delegaatio ojensi kukkakimpun ihanalle Armille, Karjalan Laulu-Veikot sekä Rajan Nuoret esiintyivät ja Armi sen kun hymyili. Kansa oli täydellisesti Armin lumoissa. Jällenrakennusvuosien ja nousevan Suomen elämässä näyttäytyi suuri ilo missin muodossa. Myöhemmin samainen missi tuli kaupunkiin näyttämään puolisoaan. Pariskunta istui junan vaunussa "Rakuunapätkällä" ja kansa sai pääsymaksua vastaan piipahtaa katsomassa Armia ja Giliä.

Lisää tarinoita Tarinoita Etelä-Karjalasta -kirjassa.



Pusupuisto in Lappeenranta

 The old park in Lappeenranta dates back to the mid-19th century, when Pusupuisto was redeveloped as a recreational area for the town’s residents. At the end of the century, the area was extended towards the banks of the fortress. The park also had a small kiosk which sold lollipops and other sweets.

A bandstand was built at the northern end in the 1920s, when the street scene was graced by artillerymen and the cavalry brigade with its handsome men and horses. The sound of horse hooves and military music rang around the streets. “Where spurs clink, there are sparks of love” was an often-heard phrase, especially when a handsome dragoon with a skeleton jacket and “charm trousers” showed up on a beautiful horse for the ladies to admire.

In the early 1930s, the ice cream cart of Asikainen was a sure sign of spring. The park was full of life: there were children’s parties and open concerts where the public gathered under parasols to listen to music on a hot summer’s day.

Each year, the First of May song concert started at nine o’clock in the morning. In addition to military bands, other orchestras, such as the local workers’ association led by conductor Vehviläinen, played in the park. And people went, come rain or shine. People used to run there across the rail track so as not to miss the first beat of the orchestra.

Miss Universe Armi Kuusela was once interviewed at the summer theatre. The beauty queen appeared on stage at the Lappeenranta Summer Theatre, and people flocked to see her. City officials gave the “Lovely Armi”, as she was known, a bouquet of flowers. There were performances by the Karjalan Laulu-Veikot and Rajan Nuoret singing groups, and Armi kept smiling. The people were mesmerised by her. Later, the beauty queen returned to the city with her fiancé. The couple sat in a train carriage at the “Rakuunapätkä”, and people could pop in to see Armi and Gil for a small fee.

Source: Rustholkarhu Ulla/Kuutinkulma




«Парк поцелуев» в Лаппеенранта

История старейшего парка Лаппеенранта начинается с середины 19-го века, когда территория «Парка поцелуев» была расчищена для отдыха горожан. В конце века парк расширился еще больше к валам крепости. В парке был построен маленький киоск, в котором можно было купить леденцы и другие сладости.

В северном конце парка появилась сцена для оркестра в 1920-е годы, когда городские улицы украшали бравые артиллеристы и великолепные драгуны конной бригады на мощных конях. В ушах звучали цокот копыт и военные марши. «Где шпора звенит, там любовь цветет» утверждала поговорка, которая часто слетала с губ, когда видный драгун в расшитом колете и шикарных рейтузах появлялся перед юными горожанками на своем великолепном коне.

В начале 1930-х годов верным признаком весны в «Парке поцелуев» была мороженная коляска Асикайнена. В парке кипела жизнь: для детей устраивались детские праздники, а для взрослого народу концерты, которые слушали в летнюю жару под солнечными зонтиками.
Первомайские спевки начинались с девяти утра. Кроме военного оркестра в парке играл оркестр рабочего объединения во главе с дирижером Вехвиляйненом. Народ собирался в парке в любую погоду. Из района Палло бежали напрямую через железную дорогу, чтобы не упустить ни одного такта.

Однажды в летнем театре было устроено интервью с первой финской «Мисс Универсум» Арми Куусела. Мисс вышла на сцену летнего театра, и горожане собрались полюбоваться вживую Королевой красоты. Официальная делегация отцов города подарила букет прелестной Арми, выступали хоры «Карьялан Лаулу-Вейкот» и «Раян Нуорет», а Арми лучилась улыбкой. Народ был полностью покорен красавицей. Позднее она заехала в Лаппеенранта, чтобы показать своего мужа. Пара сидела в вагоне на Драгунской ветке, и желающие могли за плату заглянуть в вагон и полюбоваться Арми и ее мужем Жилем.

Источник: «Rustholkarhu Ulla / Kuutinkulma»

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Vappumuisto "Vuorelta"

"Tämä tarina sijoittuu Parikkalan Kaukolan kylään 1960-luvulle.

Kotitalon takana on kallio, jota kutsuttiin Vuoreksi. Vuori on toiselta puolelta jyrkkä, ulokkeinen seinämä, toiselta puolelta metsäinen loivahko mäki. Kylän lapsilla oli tapana viettää vappua vuorella. Mukana oli niin etukylän kuin peräkylän lapset, iältään noin 8-14-vuotiaita, poikia ja tyttöjä yhteensä reilu kymmenen. Paikat vuorella jaettiin perheittäin, en ole varma millä perusteilla paikat jaettiin. Minä ja veljeni saimme aina saman, parhaan paikan. Kallion kieleke, johon oli helppo tehdä nuotio ja kielekkeen toisella sivulla säilytettiin eväitä. Jokaisella oli kuitenkin oma paikka Vuorella.

Vapunpäivän aamuna lähdettiin eväitten kanssa Vuorelle. Mukana oli makkaraa, leipää, piirakoita ja lettutaikinaa pullossa sekä tietysti voita ynnä muita tykötarpeita. Juomaksi oli simaa. Näin siis oli ruokapuoli kunnossa. Lisäksi tulitikut, puukko, lettupannu….

Ensin pelattiin pum-peliä. Porukka jaettiin joukkueisiin ja sitten piiloon kallionkielekkeille ja puskiin. Ja aina, kun pystyi ”ampumaan” vastapuolen jäsenen tämän huomaamatta, joutui vastapuolen jäsen pois pelistä. Se joukkue, jonka jäsen jäi ampumatta, voitti. Voi olla, että oli muitakin pelejä tai leikkejä, ehkä piilosta, näistä ei ole minulla muistikuvaa.

Erityisesti muistan jyrkän kallion puolen, seinämä oli lähes pystysuora ja todella piti harrastaa kalliokiipeilyä ilman mitään varusteita. Jyrkällä seinustalla oli myös onkalo, johon piti kiivetä muutama metri, se oli hyvä piilopaikka. Jännää ajatella tilannetta, kun nykyisin pelkään korkeita paikkoja.

Sitten paistettiin makkaraa ja lettuja ja juotiin simaa. Minulla on vasemmassa peukalossa muistona arpi, joka tuli juuri Vuorella vappua vietettäessä, vuollessani makkaranpaistotikkua puukolla. Onneksi kotiin ei ollut pitkä matka.

Kun sitten lapset kasvoivat ”tarpeeksi” isoiksi, loppui vapun vietto Vuorella. Vuori ei ole mielestäni mikään virallinen nimi, vaan kansan suussa syntynyt nimi. Mukavat ovat muistot vapun vietosta Vuorella. Aikuisena Vuorella käydessäni, ei Vuori näytä enää vuorelta, vaan mäeltä. Niinhän siinä käy, aikuisen silmin, lapsuuden isot asiat, kutistuvat kummasti! Vuoresta tulee mäki."

torstai 26. huhtikuuta 2012

Hevosen kutsunta sotaan tiettömien taipaleiden takaa

"Merenlahden kylä sijaitsee Taipalsaaren kunnassa, 18 kilometriä ”pikitietä” Lappeenrannan keskustasta, maaseudulla ja Saimaan ympäröimänä, mutta kuitenkin kohta jo ”kaupungin sylissä”. 10 minuutin ajomatkan päästä löytyvät Sammonlahden palvelut; supermarketit, Hesburgerit ja kebab-ravintolat. Lähes päivittäin nousee uusia taloja Merenlahdentien varteen kuin sieniä sateella. Vuonna 1990 vuoristorataa ”nimismiehenkiharoineen” muistuttava Merenlahdentie oikaistiin monesta kohtaa ja asfaltoitiin. Ensimmäinen, virallinen tie Merenlahdelle tehtiin 1950-luvulla.

1940-luvulla sota-aikana asiat olivat vielä toisin. Elettiin höyrylaivojen kulta-aikaa. Saimaa oli Merenlahden kyläläisille lähes ainoa kulkureitti Taipalsaaren kirkolle ja Lappeenrantaan. Joka talosta ja niemestä löytyi vene ja markkinapäivinä Tuulikki laiva kuljetti kyläläisiä kaupunkiin. Kylälle johti asumattoman salon läpi kyläläisten talkootyöllä raivaama, mutkainen, kuoppainen ja kivinen kärrypolku. Edes polkupyörällä ei tietä pystynyt ajamaan.

Sota-aikana rintamalle tarvittiin apuun kaikki kynnelle kykenevät ihmiset sekä hevosetkin. Merenlahdelta Ojansuun talostakin, lähes tiettömän taipaleen takaa luovutettiin Suomen armeijan käyttöön Esko niminen hevonen. Taloista luovutettiin myös piikkilankaa armeijan tarpeisiin. Eskon onneksi se ei koskaan ehtinyt rintamalle saakka. Sodan päätyttyä tuli ilmoitus, että hevonen odottaa kotiuttamista Lappeenrannan varuskunta-alueelta. Silloin 18-vuotias Aaro lähti hakemaan hevosta kotiin.

Varuskunta-alueella oli paljon sodasta palanneita hevosia ja löytyipä sieltä joukosta Eskokin. Hevonen hirnahti tunnistaessaan Aaron tutun äänen väkijoukon seasta. Aaro kertoi hevoselle, että se pääsee nyt omaan kotiin. Aaro kyseli ”sotaherroilta” valjaiden perään ja vastaukseksi tokaistiin, että sota on julmaa ja ratsuväki raakaa, ota parasta mitä löydät. Kasarmialueella oli suuri röykkiö varusteita, joista Aaro valitsi parhaat. Eskolla oli ollut huono tapa näykkiä hampaillaan valjastajaansa. Tällä kertaa valjastettaessa hevonen seisoi aivan paikallaan ja kuunteli korvat hörössä. Se tiesi pääsevänsä kotiin. Varuskunta-alueelta lähdettäessä ei hevosta pidätellyt enää mikään. Vauhti oli kova ja Aaro pelkäsi, että pitkään paikallaan seisonut hevonen saisi sairaskohtauksen. Alkumatkasta maantie oli vielä tasainen ja leveä, harvoinpa sitä siihen aikaan pääsi kunnon tietä hevosella ravia ajamaan. Hevosen vauhti ei paljon hiljentynyt edes loppumatkan kuoppaisella kärrypolulla. Ihme, että valjaiden rahkeet ja aisat kestivät tällaista menoa. Vasta kotitielle käännyttäessä vauhti hiljeni, kotona valjaat riisuttiin pois ja hevonen pääsi omaan pilttuuseen syömään. Seuraavana päivänä Aaro aloitti hevosen kanssa kyntötyöt omalla kotipellolla."

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kun Jukajärven seurakuntaa suunniteltiin

Tämä muistelma on tallennettu ajalta, kun Ruokolahden Jukajärven seurakuntaa oltiin suunnittelemassa. Seurakunnan rajat olivat hahmoteltu, mutta kirkon paikasta ei ollut vielä täyttä selvyyttä.

Eräs rautjärveläinen, joka tunnettiin kaikenlaisten kepposten tekijänä, arveli, että kun jukajärveläiset eivät häntä tunne, niin hän vähän kujeilee kyläläisten kustannuksella. Hän otti hevoskyydin Jukajärvelle ja ajoivat kylän komeimman talon pihaan.

Mies istui sen aikaa reessä, kun hevosmies kävi ilmoittamassa talon väelle, että tuli rakennusinsinööri kirkon paikkaa tutkimaan ja halusi tiedustella, että missä voisi tarvittavan ajan asua. Talossa siistittiin kiireesti paikkoja ja mentiin kutsumaan vieras sisälle.

”Meille sopii majoittua, jos vaan vieraalle käy”, sanoi isäntäväki ja toivotti vieraan Jukajärvelle tervetulleeksi. Vieraalle tarjottiin kahvia ja ruokaa. Vielä tiedusteltiin, mitä vieras seuraavana päivänä mielellään halusi ruoaksi. Tämä ilmoitti haluavansa lammaskaalia. Melkein niiltä seisomilta isäntä meni ja teurasti katraan suurimman lampaan.

Päivisin vieras oli kävellyt jossain ikään kuin etsien sopivaa kirkon paikkaa ja palasi illansuussa runsaan ruokapöydän ääreen. Viikon päivät hän nautti talon vieraanvaraisuutta ja tiedusteli lähtiessään, paljonko on velkaa täysihoidosta. ”Sellaista ei edes ajatella”, sanoivat isäntä ja emäntä. Tämä ei maksa mitään, kun kerran kirkko saadaan omaan kylään. Vieras kiitteli ja lähti.

Kun Jukajärven seurakuntaa ei perustettu, niin ei sinne rakennettu kirkkoakaan eikä jukajärveläislle selvinnyt, että kirkonpaikan katselija ei ollutkaan rakennusinsinööri, vaan koiranleuka Rautjärveltä.

Lähde: Sulo Siitonen: Ruokolahti kotiseutulukemisto V